Yllä olevasta linkistä löytyy muunmuassa alueen historia. Tällä paikalla on toiminut 1740-luvulta alkaen liki 200 vuotta sahayhteiskunta, minkä viimeinen saha purettiin 1936. Nykyisin paikalla on museo, 3 ravintolaa ja majoituslaitos, paikassa on mahdollista harrastaa myös erilaisia aktiviteetteja ja kesäaikaan on myös järjestettyä iltaohjelmaa.
Perille saavuttiin Saimaalta päin, joten näkymä koko paikkaan oli tyystin erilainen kuin tien viertä ohi ajettaessa.
Paikka oli täynnä kauniisti restauroituja ja koristeltuja yksityiskohtia. Alla olevissa kuvissa näkyy mm. koivusta tehdyt koristeet kukkapurkkien ympärillä ja ikkunalaudalla.
Kukkaistutuksiin oli nähty myös hurjasti vaivaa ja ne olivat erittäin näyttävän näköisiä.
Kaikki oli kunnostettu hienosti, alla kuvassa vähän historian siipien havinaa, maakellarin lisäksi vanhanaikainen puhelinkoppi oli saanut uuden maalipeitteen ja se oli sijoitettu ravintolarakennuksen välittömään läheisyyteen. Mikäpä ettei näitä voisi vieläkin käyttää puhelinkoppeina, nyt vain puhelimet ovat mukana kuljetettavia versioita, eikä koppiin tarvitse mennä kolikkopussin kanssa.
Ruoka on luomua ja paikallisten tuottajien kautta hankittua. Se valmistetaan alusta asti itse. Lounaspöytä talon tapaan ei suinkaan tarkoita mitään seisovaa mättötiskiä, vaan sekä alkupalat että lounas valitaan listasta ja tarjoillaan suoraan pöytään.
Alkupalaksi maistelin ihan mielenkiinnosta aivan uudenlaisen tuttavuuden - nokkoskeittoa. Täytyy sanoa, että keitto oli todellakin hyvää, myös krutongit olivat itse tehtyjä eivätkä missään nimessä kaupan valmistuotannosta neliönmalliseksi puristettuja kivikovia lohkareita.
Pääruoaksi oli lohta, kasviksia ja lohkoperunoita. Lohen päällä oli rapeaksi kuullotettua nokkosta. Talon leipä oli myös itse tehtyä ja vaihtoehtoina oli sekä vaaleaa että saaristolaisleivän tyyppistä erittäin pehmeää tummaa.
Jälkiruoka oli paikallisen tuottajan kardemummajäätelöä tietysti varsin ajankohtaisen marjan eli mansikan kera tarjoiltuna.
Erinomaista ja todella maukasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti