Linnavuori, Sulkava

Maittavan lounaan jälkeen matka jatkui kohti Sulkavaa ja rautakautista linnoitusta Linnavuorta. Järveltä päin Linnavuoren näkymä avautuu tosi pystysuorana ja jyrkkänä. Veneilijöitä varten rantaan on laitettu laituri. Vähän matkaa mäkeä ylöspäin noustaessa avautuu hyvin varusteltu retkipaikka ja nuotiossa olevat kodikkaat tulet kertovat jonkun muun retkeilijän olleen hetki sitten samalla paikalla.

Paikalle pääsee myös autolla.

Alla Linnavuoren historiaa.

Varsinainen retki alkaa näiden portaiden alapäästä. Askelmia ei kyllä laskettu, mutta olihan niitä jonkin verran. Loppumatkasta huipulle mentäessä ihmisen rakentamat askelmat loppuvat ja loppumatkalla käytetään luonnon omia askelmia ja puun juuria. Porrasreitti kulkee siten, että linnoituksen muurin pääsee näkemään suoraan reitiltä.

Ylhäältä avautuu huikeat näkymät pitkälle yli Saimaan.

 

Tässä minä, Paulastiina, - henkilökohtaisesti ja ihan itse - rakkaan mieheni TT:n kanssa.

Jännän retkipäivän päätteeksi hiukan Shampanja-huikkaa.

Meidän jälkeemme joukko partiolaisia saapui hienolla merirosvolaivan näköisellä laivalla laituriin ja retkeilemään vuorelle. 

Mutta siinä kohti meillä oli jo hirveä kiire takaisin mökille kohti seuraavia ilta ja yöllisiä seikkailuja Juvan eläinklinikalla.

Viikonloppuna tiivistettiin veneen ikkunan tiivisteet. Rantautuminen onnistui kerrassaan professionaalisti, samaten laitureista poistumiset. Päässä keinuu edelleen vuorokausi sen jälkeen kun veneestä on astunut takaisin tukevalle maan kamaralle. Sää olisi voinut olla lämpimämpi, mutta erityisesti loppumatkasta aurinko pilkahteli pilven raosta ja lämmitti mukavasti.

Sahanlahti, Puumala

Lauantaina 9.7 klo 13 veneen nokka suunnattiin kohti Puumalan Sahanlahtea, missä lounaspöytävaraus odotti klo 13:30.

Yllä olevasta linkistä löytyy muunmuassa alueen historia. Tällä paikalla on toiminut 1740-luvulta alkaen liki 200 vuotta sahayhteiskunta, minkä viimeinen saha purettiin 1936. Nykyisin paikalla on museo, 3 ravintolaa ja majoituslaitos, paikassa on mahdollista harrastaa myös erilaisia aktiviteetteja ja kesäaikaan on myös järjestettyä iltaohjelmaa.

Perille saavuttiin Saimaalta päin, joten näkymä koko paikkaan oli tyystin erilainen kuin tien viertä ohi ajettaessa.

Paikka oli täynnä kauniisti restauroituja ja koristeltuja yksityiskohtia. Alla olevissa kuvissa näkyy mm. koivusta tehdyt koristeet kukkapurkkien ympärillä ja ikkunalaudalla.

Kukkaistutuksiin oli nähty myös hurjasti vaivaa ja ne olivat erittäin näyttävän näköisiä.

Kaikki oli kunnostettu hienosti, alla kuvassa vähän historian siipien havinaa, maakellarin lisäksi vanhanaikainen puhelinkoppi oli saanut uuden maalipeitteen ja se oli sijoitettu ravintolarakennuksen välittömään läheisyyteen. Mikäpä ettei näitä voisi vieläkin käyttää puhelinkoppeina, nyt vain puhelimet ovat mukana kuljetettavia versioita, eikä koppiin tarvitse mennä kolikkopussin kanssa.

Ruoka on luomua ja paikallisten tuottajien kautta hankittua. Se valmistetaan alusta asti itse.  Lounaspöytä talon tapaan ei suinkaan tarkoita mitään seisovaa mättötiskiä, vaan sekä alkupalat että lounas valitaan listasta ja tarjoillaan suoraan pöytään.

Alkupalaksi maistelin ihan mielenkiinnosta aivan uudenlaisen tuttavuuden - nokkoskeittoa. Täytyy sanoa, että keitto oli todellakin hyvää, myös krutongit olivat itse tehtyjä eivätkä missään nimessä kaupan valmistuotannosta neliönmalliseksi puristettuja kivikovia lohkareita. 

Pääruoaksi oli lohta, kasviksia ja lohkoperunoita. Lohen päällä oli rapeaksi kuullotettua nokkosta.  Talon leipä oli myös itse tehtyä ja vaihtoehtoina oli sekä vaaleaa että saaristolaisleivän tyyppistä erittäin pehmeää tummaa.

Jälkiruoka oli paikallisen tuottajan kardemummajäätelöä tietysti varsin ajankohtaisen marjan eli mansikan kera tarjoiltuna.

Erinomaista ja todella maukasta!

Juhannusajelut ja -puuhat

Juhannuksena Puumalassa, kaikki lapset eivät halunneet veneajelulle, joten siksi minäkin jäin rannalle touhuamaan. Tässäpä pari kuvaa niistä touhuista.

Juhannuksen aikaan veneeseen tuli myös suomalainen maasähkö ja pistorasiat.