Jos jollekulle oli vielä jäänyt tämän veneen nimi epäselväksi, niin tässä se nyt on kuvan kera.
Aluksi tuunattiin etutikkaiden kanssa, saa nähdä kuinka kauan nämä pysyvät kyydissä ennen kuin molahtavat veteen. Molahduksista lisää myöhemmin...
Punatukkainen tyttö pääsi kokeilemaan veneellä ajamista.
Olimme varustautuneet eväillä ja tarkoitus oli leiriytyä syömään. Meille retkipaikka, heille leiripaikka, evästelimme yhdessä Pietarista tulleiden "maaseutumatkaajien" kanssa. He puhuivat heikosti englantia, mutta - mielenkiintoista kyllä - espanja olisi käynyt. Meidän espanjan kielitaituri tosin oli Porvoossa, joten yhteistä kieltä ei löytynyt. Vodkaa osasivat tarjota, mutta sehän ei veneilijöille käynyt. Ja todettakoon tässä vielä, että jäljempänä mainituilla tapahtumilla ei ole mitään tekemistä venäläisturistien vodkan kanssa, koska sitä EI nautittu.
Matkalla näimme lukuisia hienoa siltoja. Sää ei ollut mitä parhain, mutta ei kyllä satanutkaan, vaikka uhkaavia pilviä olikin näköpiirissä.
Puumalan satamassa pysähdyimme tankkaamaan, kello huristeili 18.30 ja ajettelimme kaupan olevan kiinni. Punatukkainen lähti koiraa ulkoiluttamaan. Talutushihaan ei ollut mukana, joten koiran pelestusliiivissä oli kiinni mielettömän pitkä ja paksu naru, jolla isompikin koira olisi pysynyt kuosissa. Kanssamatkaajien hilpeiden naurunpyrähdysten saattamana kävimme koiraa ulkoiluttaen paikallisessa kaupassa ostamassa jauhoja, sinappia ja jäätelöä PELASTUSLIIVIT PÄÄLLÄ. Hätävarjelun liioittelua tai ei, oli turvallinen olo ja jäätelökin oli hyvää 😍, vaikka ei mikään helle ollutkaan. ☀️ pilkisti pilven raosta siinä jäätelöä syödessämme.
Mökkirantaan saavuttaessa tuli tehtyä kunnon molahdus, talviturkki tosin lähti jo helatorstaina, joten siitä tässä ei ollut kyse. Kyse oli pikemminkin siitä, että olimme lyhentäneet takakiinnitysnarun ja lyhennys oli sen verran olennainen, että en päässyt parhaasta mahdollisesta kohdasta laskeutumaan kalliota pitkin takanarun kiinnityspaikkaan vaan jouduin käyttämään jyrkintä kohtaa ja liukastuin kalliolla samanaikaisesti tuulen painaessa venettä kauemmas kiinnityspaikasta. Vesi oli lämmintä vaatteet päällä, mutta rannalle räpiköinnin jälkeen ei enää ollutkaan niin lämmin.
Viikonloppuna tuli käytettyä myös ompelukonetta kun tein veneen tukikaiteille matkasuojat aurinkokelejä odottelemaan.
Ai niin, ja uutta Liperin keikkaakin pukkaa, olemme nähtävästi saamassa myös venetrailerin hankittua Liperistä.
