Auto starttasi työpäivän jälkeen Espoosta kohti Puumalaa. Parahiksi postipoika oli tuonut myös nimitarrat veneeseen ja paketti oli noudettavissa Kilon K-marketista. Siinä marketissa asioidessamme huomasimme, että veneen paperit jäivät kotiin ja otimme uuden lähtöharjoituksen ja paluun kotiin hakemaan veneen papereita.
Yövyttyämme yhden yön Puumalassa matka jatkui perjantaina 20.5
iltapäivällä Imatran rautatieasemalta junalla Joensuuhun, missä meitä odotti vastassa veneen myyjä. Hänen kyydissään matkasimme Joensuun asemalta noin puolen tunnin matkan Liperiin.
Tavaraa oli mukana kassitolkulla, mutta riittikö se matkan varrella, se selviää jatkossa...
Liperissä suoritimme veneen katselmoinnin ja lopun kauppasumman maksaminen veneen kannella. Aurinko paistoi ja lämmintä oli.
Kun veneen tekniikka oli katselmoitu ja kassit lastattu kyytiin, matka alkoi noin klo 19:30 Saimaata pitkin kohti Rääkkylän Paksuniemen venesatamaa.
Rääkkylän Paksuniemi oli vuonna 2013 valittu vuoden venesatamaksi ja viehättävä paikka se olikin. Ei tosin kauppaa, joten sudennälkäisinä perille tultuamme noin klo 21 jouduimme turvautumaan ravintolan antimiin. Ravintolaan tosin satuimme iltakaraoken aikaan ja paikalliset karaoketaiturit olivat asettautuneet hollipaikoille mikrofoniin ja karaokenäyttöön nähden ja turistit joutuivat istumaan kaiuttimen alle.
Siinä muutaman biisin ajan kuunneltuamme naishoilaajaa, mieshoilaajaa, toista naishoilaajaa, ja kun kierros alkoi taas alusta esiintyjien suhteen, olimme jo kaiken kuulleita (ja nähneitä). Onneksemme omistaja sai järjestettyä meille kirjastohuoneeseen oman erillisen tilan. Eihän se ääntä kokonaan eristänyt, mutta siinä oli huomattavasti miellyttävämpää kun volyyminappi oli säädetty edes vähän hiljaisemmalle.
Pizzatkin tulivat ja ensisilmäyksellä oli nähtävissä, että ne oli tehty valmispizzapohjalle. Kyllähän sekin nälän vei, mutta mikään suureellinen gourmet-kokemus se ei tietystikään ollut. Pizzansyöntiä
myös tahditti läähätys ja kuolatipat lattialla kun talon koira huomasi tulla pöydän viereen kerjuulle.
Perjantaisaunaakin oli ihanasti tarjolla, naisten vuoro ja miesten vuoro, tosin naisten vuoro oli mennyt jo ennen kuin edes saavuimme paikalle, joten se siitä saunasta.
Tästä täyden palvelun satamasta saimme ison ketsuppisankon muistoksi ja ruokailun jälkeen pääsimme siivoamaan venettä talvisäilytyksen jäljiltä. Minä olin tietysti varautunut luutujen ja pesuaineiden kanssa matkaan, joten siitä sitten vain venettä sisältä kuuraamaan.
Pahimman innostuksen mentyä ohi, laitoimme nukkumapaikat järjestykseen ja makuupussit levälleen.
Oppi 1: Ensimmäinen rantautuminen oli kauhea, siitä muistona mustelmat pohkeessa. Persjalkaisen kun ei pidä mennä pomppimaan veneen kaiteen yli laiturille. Ilta oli kuitenkin kaunis
Lauantai 21.5
Aamulla veneen keinunta lempeästi herätteli meitä - MUTTA - ulkona oli jäätävä vesisade. Google mapsin opastamana lähdimme satamasta sadevarusteissa tarpomaan kohti 2,5 km päässä olevaa "lähikauppaa". Lehmien äimistellessä meitä kaupunkilaisia kauppamatkalla, saimme kuitenkin reput täyteen evästä ja pääsimme perille tultuamme brunssille sataman grillikodalle.
Maittavan ruokailun jälkeen suunnistus aallokossa kohti tankkauspistettä, vene saatiin (ihme kyllä!) kaikkien kommervenkkien jälkeen tankattua. Poislähtöä haittasi aallokko, joka kaikista yrityksistä huolimatta yritti puskea meitä alati kohti laituria. Kävipä siinä lähtöä tehdessämme mielessä jo veneen myyntikin.
Matka kohti Savonlinnaa oli kauhea: tuuli, satoi vettä, oli sumua ja jäätävän kylmä. Vaikka lähes kaikki vaatteet oli laitettuna päälle, hampaat kalisivat yhteen.
Oravissa pysähdyimme jälleen tankkaamaan ja samalla pidimme ansaitun ja lämmittävän kahvitauon sisätiloissa ja jopa näimme pätkän Suomi-Venäjä MM-lätkästä.
Oppi 4: Pakkaa kaikki mahdolliset vedenkestävät talvivaatteet mukaan seuraavaa sadekeliä varten, myös villasukat ja kumisaappaat, mielellään kahdet. Oppi 5: Älä todellakaan kuvittele veneillessäsi saavasi aamukahvia ainakaan ennen iltapäivää.
Oravin mukavasta pikkupaikasta matka jatkui vielä noin tunnin verran Savonlinnaan. Oravin satamassa saimme hyvän vinkin vierasvenesatamasta Savonlinnassa Pikkukakkosen Leikkipuiston vieressä. Satama-aluetta isännöi läheinen Perhehotelli, joten kuulosti hyvältä majoittua hotellin läheisyyteen ja lisäksi vielä ihan Savonlinnan keskustaan.
Kelikin parani mitä lähemmäs Savonlinnaan matka kävi. Savonlinnassa oli sitten uutena kokemuksena (yllätyksenä) poijuun kiinnittäytyminen. Kyllä tässä kohti täytyy ihmetellä sitä miten tämä homma hoidetaan sitten kun satama-allas on täynnä muita veneitä. Helppohan se tässä taas oli tuhertaa kun ihan yksin sai törmäillä kaikkiin vedessä oleviin poijuihin ja peruutella mutkan kautta laituriin perä kiinni. Loppu hyvin, kaikki hyvin, siinä se törötti lähes ylhäisessä yksinäisyydessä Olavinlinna suoraan ikkunan edessä.
Ruokaakin saimme pienellä patikoimisella ja tällä kertaa ruoka oli gourmet-tasoa. Ihanassa näköalassa kelluvalla ponttoonilla Opera Grill& Barin lämpölampun alla auringon pilkistäessä pilvenraosta söimme herkulliset sokerisuolatut lohet alkupaloiksi ja sisäfileet.
Oppi 8: Katso oppi 3 ja säästä lämmityksen akkua sadepäivän varalle, kun olet koko päivän palellut.
Sunnuntai 22.5
Aamupalat veneen jääkaapista ja sen jälkeen tankille taas - miksi tätä venettä pitää ajaa koko ajan johonkin tankkauspisteeseen ja/tai ylipäätään rantaan?
Savonlinnasta lähtiessämme tappiota tuli yhden Finlaysonin pyyheliinan verran.
Oppi 9: Älä jätä veneeseen roikkumaan kaiteille mitään mistä et halua päästä eroon.
Jälleen oli kaunis auringonpaiste ja matka jatkui kohti Puumalaa. Pari ihanaa saimaannorppaa ilmeistyi meille matkan aikana. Jaa, että miksi niistä ei ole kuvia - no siksi, että missään laitteessa ei enää ollut akkua jäljellä. Palatkaamme siis Oppi numero 7:ään. Pitäisi varmaan ottaa seuraavalla kerralla 2 tunnin saunavuoro, että saisi ladattua akun täyteen.
Puumalaan saavuimme noin klo 15. Sitten ruokaa, sauna ja veneen loppusiivous. Nimikyltti kiinnitettiin myös veneen perään. Ja aamukahvit joimme ennen kotimatkalle lähtöä klo 18.30 eli Oppi 5 oli validi myös sunnuntaipäivänä.
MM-finaaliottelu huusi tabletista automatkan aikana ja kotiin saavuimme toisen erän aikana - vaikka eipä olisi haitannut vaikka olisi jäänyt koko ottelu näkemättä.
Oppi 10: Muista käyttää aurinkorasvaa aurinkoisella kelillä veneillessä, vaikka matka kestäisikin "vain" tunnin!
Matkasimme yhteensä 125 merimailia (231 km).
Tästä voi vain summata, että hauskaa on, mutta aurinkoisella kelillä ja varsinkin kun ketään muita ei ole liikkeellä. Ehkä minun pitäisi harkita veneilyä talvella? Vai ostaisiko sittenkin moottorikelkan?
