Kuivalle maalle

Kesä on ohi ja veneen vesiltä nostaminen tehtiin syyskuun puolivälissä. Sää oli pilvinen, edellisenä päivänä tuuli ja satoi vettä. Se päivä käytettiin veneen tyhjentämiseen kesän tavaroista ja kevyeen siivoukseen.

Nostamiseen tarvittiin iso kaveri. Kaveri sen vuoksi, että vastaava kaveri on parikin kertaa hinannut minun auton pois ojasta :-)

Eipä tästä kesästä 2016 muuta kuin että sen voisi kuitata seuraavalla:

Ei satamasta lähteminen

vaan sinne saapuminen

määrittää matkan onnistumisen.

- Henry Ward Beecher

Lietvesi

Elokuun toisena ja kesäloman viimeisenä viikonloppuna teimme päiväretken Pistohiekan hiekkasärkkien ohi Lietveden rannalle. Normaalistihan porhallamme tästä paikasta vain autolla ohi  mökkimatkalla.

Puumalan suunnalta tultaessa autotien ali mentäessä vasemmalle puolen avautuu parikin laiturivaihtoehtoa minne rantautua.

Siihen laitoimme veneen parkkiin ja lähdimme tutustumaan ympäristöön.

Lietveden rannalla tien vierellä on viehättävä kioski, johon todellakin kannattaa pysähtyä. Tarjolla on vaikka minkälaista itsetehtyä herkkua, kauniisti koristellut ulkopöydät ja jopa jäätelökioski.

Lisäksi alueella on näköalatasanne ja myös rantaan pääsee portaita pitkin.

Ja jälleen tällä kerralla takaisin mökkilaituriin tultaessa päätin järjestää itselleni vaatteiden huuhtelun järvivedessä. Nyt oli sentään kaunis kesäpäivä ja vesikin oli lämmintä. Ja koko kesän tätä vaatteet päällä uintia huolellisesti harjoitelleena, tälläkään kertaa puhelin ei ollut taskussa.

Liehtalanniemen museotila

Seuraava veneretkemme suuntautui Puumalan kautta Ruokolahden ympäristöön. Päätimme lähteä yöretkelle, joten kaikki tarvittava kuten SUP-lauta ja eväskori pakattiin mukaan.

Ensin etsimme majoituspaikkaa Ruokolahden hiekkarannan venesatamista, mutta olimme liikkeellä sen verran myöhään, että kaikki parhaat paikat oli jo jaettu muille veneilijöille. Koska ennakkosuunnitelmat muuttuivat, lähdimme palaamaan takaisin Puumalan suuntaan, mutta matkalla löysimme yllättäen sataman, minne pystyimme rantautumaan.

Liehtalanniemessä meidän lisäksemme oli vain 2 muuta venettä.

Laituri oli uusi, iso ja hieno.

Liehtalanniemi osoittautui museotilaksi. Se sijaitsee lähellä Puumalaa Niinisaaressa. Nähtävää ja koettavaa riitti koko illaksi ja seuraavaksi aamuksi. Illalla leiriydyimme, teimme nuotion ja söimme. 

Aamupalaa nautittiin Saimaan rannassa pöydän äärellä.

Paikassa oli myös merkitty luontopolku.

Aamulla vierailimme museotilalla.

Lisäksi SUP-lautailimme, eikä molahduksilta tälläkään kerralla vältytty. Hauskaa tämä suppailu oli ja vaatii hyvää tasapainoa.

Kotiinpaluumatkalla pysähdyimme syömään lounasta Ravintola Niinipuun notkuvien pöytien ääreen.

Linnavuori, Sulkava

Maittavan lounaan jälkeen matka jatkui kohti Sulkavaa ja rautakautista linnoitusta Linnavuorta. Järveltä päin Linnavuoren näkymä avautuu tosi pystysuorana ja jyrkkänä. Veneilijöitä varten rantaan on laitettu laituri. Vähän matkaa mäkeä ylöspäin noustaessa avautuu hyvin varusteltu retkipaikka ja nuotiossa olevat kodikkaat tulet kertovat jonkun muun retkeilijän olleen hetki sitten samalla paikalla.

Paikalle pääsee myös autolla.

Alla Linnavuoren historiaa.

Varsinainen retki alkaa näiden portaiden alapäästä. Askelmia ei kyllä laskettu, mutta olihan niitä jonkin verran. Loppumatkasta huipulle mentäessä ihmisen rakentamat askelmat loppuvat ja loppumatkalla käytetään luonnon omia askelmia ja puun juuria. Porrasreitti kulkee siten, että linnoituksen muurin pääsee näkemään suoraan reitiltä.

Ylhäältä avautuu huikeat näkymät pitkälle yli Saimaan.

 

Tässä minä, Paulastiina, - henkilökohtaisesti ja ihan itse - rakkaan mieheni TT:n kanssa.

Jännän retkipäivän päätteeksi hiukan Shampanja-huikkaa.

Meidän jälkeemme joukko partiolaisia saapui hienolla merirosvolaivan näköisellä laivalla laituriin ja retkeilemään vuorelle. 

Mutta siinä kohti meillä oli jo hirveä kiire takaisin mökille kohti seuraavia ilta ja yöllisiä seikkailuja Juvan eläinklinikalla.

Viikonloppuna tiivistettiin veneen ikkunan tiivisteet. Rantautuminen onnistui kerrassaan professionaalisti, samaten laitureista poistumiset. Päässä keinuu edelleen vuorokausi sen jälkeen kun veneestä on astunut takaisin tukevalle maan kamaralle. Sää olisi voinut olla lämpimämpi, mutta erityisesti loppumatkasta aurinko pilkahteli pilven raosta ja lämmitti mukavasti.

Sahanlahti, Puumala

Lauantaina 9.7 klo 13 veneen nokka suunnattiin kohti Puumalan Sahanlahtea, missä lounaspöytävaraus odotti klo 13:30.

Yllä olevasta linkistä löytyy muunmuassa alueen historia. Tällä paikalla on toiminut 1740-luvulta alkaen liki 200 vuotta sahayhteiskunta, minkä viimeinen saha purettiin 1936. Nykyisin paikalla on museo, 3 ravintolaa ja majoituslaitos, paikassa on mahdollista harrastaa myös erilaisia aktiviteetteja ja kesäaikaan on myös järjestettyä iltaohjelmaa.

Perille saavuttiin Saimaalta päin, joten näkymä koko paikkaan oli tyystin erilainen kuin tien viertä ohi ajettaessa.

Paikka oli täynnä kauniisti restauroituja ja koristeltuja yksityiskohtia. Alla olevissa kuvissa näkyy mm. koivusta tehdyt koristeet kukkapurkkien ympärillä ja ikkunalaudalla.

Kukkaistutuksiin oli nähty myös hurjasti vaivaa ja ne olivat erittäin näyttävän näköisiä.

Kaikki oli kunnostettu hienosti, alla kuvassa vähän historian siipien havinaa, maakellarin lisäksi vanhanaikainen puhelinkoppi oli saanut uuden maalipeitteen ja se oli sijoitettu ravintolarakennuksen välittömään läheisyyteen. Mikäpä ettei näitä voisi vieläkin käyttää puhelinkoppeina, nyt vain puhelimet ovat mukana kuljetettavia versioita, eikä koppiin tarvitse mennä kolikkopussin kanssa.

Ruoka on luomua ja paikallisten tuottajien kautta hankittua. Se valmistetaan alusta asti itse.  Lounaspöytä talon tapaan ei suinkaan tarkoita mitään seisovaa mättötiskiä, vaan sekä alkupalat että lounas valitaan listasta ja tarjoillaan suoraan pöytään.

Alkupalaksi maistelin ihan mielenkiinnosta aivan uudenlaisen tuttavuuden - nokkoskeittoa. Täytyy sanoa, että keitto oli todellakin hyvää, myös krutongit olivat itse tehtyjä eivätkä missään nimessä kaupan valmistuotannosta neliönmalliseksi puristettuja kivikovia lohkareita. 

Pääruoaksi oli lohta, kasviksia ja lohkoperunoita. Lohen päällä oli rapeaksi kuullotettua nokkosta.  Talon leipä oli myös itse tehtyä ja vaihtoehtoina oli sekä vaaleaa että saaristolaisleivän tyyppistä erittäin pehmeää tummaa.

Jälkiruoka oli paikallisen tuottajan kardemummajäätelöä tietysti varsin ajankohtaisen marjan eli mansikan kera tarjoiltuna.

Erinomaista ja todella maukasta!

Juhannusajelut ja -puuhat

Juhannuksena Puumalassa, kaikki lapset eivät halunneet veneajelulle, joten siksi minäkin jäin rannalle touhuamaan. Tässäpä pari kuvaa niistä touhuista.

Juhannuksen aikaan veneeseen tuli myös suomalainen maasähkö ja pistorasiat.

Molahdus ja pulahdus, vaan ei talviturkin heitto

Lauantaina koulujen päättäjäisten jälkeen lähdimme autolla kohti Puumalaa, perillä olimme kolmen maissa iltapäivällä ja saman tien suuntasimme veneilemään.

Jos jollekulle oli vielä jäänyt tämän veneen nimi epäselväksi, niin tässä se nyt on kuvan kera.

Aluksi tuunattiin etutikkaiden kanssa, saa nähdä kuinka kauan nämä pysyvät kyydissä ennen kuin molahtavat veteen. Molahduksista lisää myöhemmin...

Punatukkainen tyttö pääsi kokeilemaan veneellä ajamista.

Olimme varustautuneet eväillä ja tarkoitus oli leiriytyä syömään. Meille retkipaikka, heille leiripaikka, evästelimme yhdessä Pietarista tulleiden "maaseutumatkaajien" kanssa. He puhuivat heikosti englantia, mutta - mielenkiintoista kyllä - espanja olisi käynyt. Meidän espanjan kielitaituri tosin oli Porvoossa, joten yhteistä kieltä ei löytynyt. Vodkaa osasivat tarjota, mutta sehän ei veneilijöille käynyt. Ja todettakoon tässä vielä, että jäljempänä mainituilla tapahtumilla ei ole mitään tekemistä venäläisturistien vodkan kanssa, koska sitä EI nautittu.

Matkalla näimme lukuisia hienoa siltoja. Sää ei ollut mitä parhain, mutta ei kyllä satanutkaan, vaikka uhkaavia pilviä olikin näköpiirissä.

Puumalan satamassa pysähdyimme tankkaamaan, kello huristeili 18.30 ja ajettelimme kaupan olevan kiinni. Punatukkainen lähti koiraa ulkoiluttamaan. Talutushihaan ei ollut mukana, joten koiran pelestusliiivissä oli kiinni mielettömän pitkä ja paksu naru, jolla isompikin koira olisi pysynyt kuosissa. Kanssamatkaajien hilpeiden naurunpyrähdysten saattamana kävimme koiraa ulkoiluttaen paikallisessa kaupassa ostamassa jauhoja, sinappia ja jäätelöä PELASTUSLIIVIT PÄÄLLÄ. Hätävarjelun liioittelua tai ei, oli turvallinen olo ja jäätelökin oli hyvää 😍, vaikka ei mikään helle ollutkaan. ☀️ pilkisti pilven raosta siinä jäätelöä syödessämme.

Mökkirantaan saavuttaessa tuli tehtyä kunnon molahdus, talviturkki tosin lähti jo helatorstaina, joten siitä tässä ei ollut kyse. Kyse oli pikemminkin siitä, että olimme lyhentäneet takakiinnitysnarun ja lyhennys oli sen verran olennainen, että en päässyt parhaasta mahdollisesta kohdasta laskeutumaan kalliota pitkin takanarun kiinnityspaikkaan vaan jouduin käyttämään jyrkintä kohtaa ja liukastuin kalliolla samanaikaisesti tuulen painaessa venettä kauemmas kiinnityspaikasta. Vesi oli lämmintä vaatteet päällä, mutta rannalle räpiköinnin jälkeen ei enää ollutkaan niin lämmin.

Viikonloppuna tuli käytettyä myös ompelukonetta kun tein veneen tukikaiteille matkasuojat aurinkokelejä odottelemaan.

Ai niin, ja uutta Liperin keikkaakin pukkaa, olemme nähtävästi saamassa myös venetrailerin hankittua Liperistä.

Ensimmäinen retki

Torstai 19.5 
Auto starttasi työpäivän jälkeen Espoosta kohti Puumalaa. Parahiksi postipoika oli tuonut myös nimitarrat veneeseen ja paketti oli noudettavissa Kilon K-marketista. Siinä marketissa asioidessamme huomasimme, että veneen paperit jäivät kotiin ja otimme uuden lähtöharjoituksen ja paluun kotiin hakemaan veneen papereita.

Yövyttyämme yhden yön Puumalassa matka jatkui perjantaina 20.5 
iltapäivällä Imatran rautatieasemalta junalla Joensuuhun, missä meitä odotti vastassa veneen myyjä. Hänen kyydissään matkasimme Joensuun asemalta noin puolen tunnin matkan Liperiin.

Tavaraa oli mukana kassitolkulla, mutta riittikö se matkan varrella, se selviää jatkossa...

Liperissä suoritimme veneen katselmoinnin ja lopun kauppasumman maksaminen veneen kannella. Aurinko paistoi ja lämmintä oli.

Kun veneen tekniikka oli katselmoitu ja kassit lastattu kyytiin, matka alkoi  noin klo 19:30 Saimaata pitkin kohti Rääkkylän Paksuniemen venesatamaa.

Rääkkylän Paksuniemi oli vuonna 2013 valittu vuoden venesatamaksi ja viehättävä paikka se olikin. Ei tosin kauppaa, joten sudennälkäisinä perille tultuamme noin klo 21 jouduimme turvautumaan ravintolan antimiin. Ravintolaan tosin satuimme iltakaraoken aikaan ja paikalliset karaoketaiturit olivat asettautuneet hollipaikoille mikrofoniin ja karaokenäyttöön nähden ja turistit joutuivat istumaan kaiuttimen alle.
Siinä muutaman biisin ajan kuunneltuamme naishoilaajaa, mieshoilaajaa, toista naishoilaajaa, ja kun kierros alkoi taas alusta esiintyjien suhteen, olimme jo kaiken kuulleita  (ja nähneitä). Onneksemme omistaja sai järjestettyä meille kirjastohuoneeseen oman erillisen tilan. Eihän se ääntä kokonaan eristänyt, mutta siinä oli huomattavasti miellyttävämpää kun volyyminappi oli säädetty edes vähän hiljaisemmalle.
Pizzatkin tulivat ja ensisilmäyksellä oli nähtävissä, että ne oli tehty valmispizzapohjalle. Kyllähän sekin nälän vei, mutta mikään suureellinen gourmet-kokemus se ei tietystikään ollut. Pizzansyöntiä
myös tahditti läähätys ja kuolatipat lattialla kun talon koira huomasi tulla pöydän viereen kerjuulle.

Perjantaisaunaakin oli ihanasti tarjolla, naisten vuoro ja miesten vuoro, tosin naisten vuoro oli mennyt jo ennen kuin edes saavuimme paikalle, joten se siitä saunasta.
Tästä täyden palvelun satamasta saimme ison ketsuppisankon muistoksi ja ruokailun jälkeen pääsimme siivoamaan venettä talvisäilytyksen jäljiltä. Minä olin tietysti varautunut luutujen ja pesuaineiden kanssa matkaan, joten siitä sitten vain venettä sisältä kuuraamaan.
Pahimman innostuksen mentyä ohi, laitoimme nukkumapaikat järjestykseen ja makuupussit levälleen.

Oppi 1: Ensimmäinen rantautuminen oli kauhea, siitä muistona mustelmat pohkeessa. Persjalkaisen kun ei pidä mennä pomppimaan veneen kaiteen yli laiturille. Ilta oli kuitenkin kaunis

ja sitä fiilisteltiin veneen kannella.  Oppi 2: Siellä oli sääskiä ja niiden pistoille allergisen ei pidä istua veneen kannella ilman haarniskapukua. Oppi 3: Jos ulkona on lämmintä, kannattaa olla käyttämättä veneen lämmitystä, koska voi olla mahdollista että seuraavana yönä tarvitset sitä enemmän.

Lauantai 21.5
Aamulla veneen keinunta lempeästi herätteli meitä - MUTTA - ulkona oli jäätävä vesisade. Google mapsin opastamana lähdimme satamasta sadevarusteissa tarpomaan kohti 2,5 km päässä olevaa "lähikauppaa". Lehmien äimistellessä meitä kaupunkilaisia kauppamatkalla, saimme kuitenkin reput täyteen evästä ja pääsimme perille tultuamme brunssille sataman grillikodalle.
Maittavan ruokailun jälkeen suunnistus aallokossa kohti tankkauspistettä, vene saatiin (ihme kyllä!) kaikkien kommervenkkien jälkeen tankattua. Poislähtöä haittasi aallokko, joka kaikista yrityksistä huolimatta yritti puskea meitä alati kohti laituria. Kävipä siinä lähtöä tehdessämme mielessä jo veneen myyntikin.
Matka kohti Savonlinnaa oli kauhea: tuuli, satoi vettä, oli sumua ja jäätävän kylmä. Vaikka lähes kaikki vaatteet oli laitettuna päälle, hampaat kalisivat yhteen.
Oravissa pysähdyimme jälleen tankkaamaan ja samalla pidimme ansaitun ja lämmittävän kahvitauon sisätiloissa ja jopa näimme pätkän Suomi-Venäjä MM-lätkästä.

Oppi 4: Pakkaa kaikki mahdolliset vedenkestävät talvivaatteet mukaan seuraavaa sadekeliä varten, myös villasukat ja kumisaappaat, mielellään kahdet. Oppi 5: Älä todellakaan kuvittele veneillessäsi saavasi aamukahvia ainakaan ennen iltapäivää.

Oravin mukavasta pikkupaikasta matka jatkui vielä noin tunnin verran Savonlinnaan.  Oravin satamassa saimme hyvän vinkin vierasvenesatamasta Savonlinnassa Pikkukakkosen Leikkipuiston vieressä. Satama-aluetta isännöi läheinen Perhehotelli, joten kuulosti hyvältä majoittua hotellin läheisyyteen ja lisäksi vielä ihan Savonlinnan keskustaan.
Kelikin parani mitä lähemmäs Savonlinnaan matka kävi. Savonlinnassa oli sitten uutena  kokemuksena (yllätyksenä) poijuun kiinnittäytyminen. Kyllä tässä kohti täytyy ihmetellä sitä miten tämä homma hoidetaan sitten kun satama-allas on täynnä muita veneitä. Helppohan se tässä taas oli tuhertaa kun ihan yksin sai törmäillä kaikkiin vedessä oleviin poijuihin ja peruutella mutkan kautta laituriin perä kiinni. Loppu hyvin,  kaikki hyvin, siinä se törötti lähes ylhäisessä yksinäisyydessä Olavinlinna suoraan ikkunan edessä.

Oppi 6: Hotellista saimme saunavuoron, onneksi, koska syväjäädytettynä märissä vaatteissa ei ole kiva olla sormet sinisenä. Oppi 7:  Lataa ladattavia laitteitasi koko ajan kun pistorasia on saatavilla, tee se myös vaikka olisit saunassa!

Ruokaakin saimme pienellä patikoimisella ja tällä kertaa ruoka oli gourmet-tasoa. Ihanassa näköalassa kelluvalla ponttoonilla Opera Grill& Barin lämpölampun alla auringon pilkistäessä pilvenraosta söimme herkulliset sokerisuolatut lohet alkupaloiksi ja sisäfileet.

Yö ei sitten ollutkaan niin kiva, koska lämmityslaite ei enää toiminut akulla eli sitten vain kaikki loput kuivat vaatteet päälle ja makuupussiin.

Oppi 8:  Katso oppi 3 ja säästä lämmityksen akkua sadepäivän varalle, kun olet koko päivän palellut.

Sunnuntai 22.5
Aamupalat veneen jääkaapista ja sen jälkeen tankille taas - miksi tätä venettä pitää ajaa koko ajan johonkin tankkauspisteeseen ja/tai ylipäätään rantaan?
Savonlinnasta lähtiessämme tappiota tuli yhden Finlaysonin pyyheliinan verran.

Oppi 9: Älä jätä veneeseen roikkumaan kaiteille mitään mistä et halua päästä eroon.

Jälleen oli kaunis auringonpaiste ja matka jatkui kohti Puumalaa. Pari ihanaa saimaannorppaa ilmeistyi meille matkan aikana. Jaa, että miksi niistä ei ole kuvia - no siksi, että missään laitteessa ei enää ollut akkua jäljellä. Palatkaamme siis Oppi numero 7:ään. Pitäisi varmaan ottaa seuraavalla kerralla 2 tunnin saunavuoro, että saisi ladattua akun täyteen.
Puumalaan saavuimme noin klo 15. Sitten ruokaa, sauna ja veneen loppusiivous. Nimikyltti kiinnitettiin myös veneen perään. Ja aamukahvit joimme ennen kotimatkalle lähtöä klo 18.30 eli Oppi 5 oli validi myös sunnuntaipäivänä.
MM-finaaliottelu huusi tabletista automatkan aikana ja kotiin saavuimme toisen erän aikana - vaikka eipä olisi haitannut vaikka olisi jäänyt koko ottelu näkemättä.

Oppi 10: Muista käyttää aurinkorasvaa aurinkoisella kelillä veneillessä, vaikka matka kestäisikin "vain" tunnin!

Matkasimme yhteensä 125 merimailia (231 km).

Tästä voi vain summata, että hauskaa on, mutta aurinkoisella kelillä ja varsinkin kun ketään muita ei ole liikkeellä. Ehkä minun pitäisi harkita veneilyä talvella? Vai ostaisiko sittenkin moottorikelkan?